torstai 12. maaliskuuta 2015

Biljardi- ja sääntöblogi. Mikon mietteitä.

Moi kaikki biljardöörit.

 Biljardipelaajien blogeja on Suomessa melko vähän, ja sääntöjä tarkastelevia ja pohtivia ei ollenkaan. Tässä blogissa tullaan tarkastelemaan eri biljardi- ja sääntöaiheisia teemoja ja herättää pelaajat pohtimaan esimerkiksi sitä, miksei Suomessa kiinnitetä sääntöihin sen tarkempaa huomiota.

On yleistä, että kansainvälisissä kisoissa suomalainen rehti pelimies on pulassa, kun vastus ei olekaan samalla etiikalla ja urheiluhengellä varustettu, vaan yllättää pienellä sääntöhenkisellä psyykkauksella (ns. angle-shooting) ja rehdin suomipelaajan peli menee sekaisin. Toki vastaavaa esiintyy Suomessakin, mutta kansainvälisissä kisoissa ollaan yleensä suurempien panosten äärellä ja oman pelin sekoittuminen saattaa kirvellä kovastikin, varsinkin jos tuloksena on tiukka tappio. Varsinkin, kun ei tiedetä tai ei tiedetty miten häiritsevään tekijään/pelaajaan olisi pitänyt suhtautua. Huippupelaajan mentaalipuolen valmistautumiseen kuuluu valmis mielikuva tilanteesta kuin tilanteesta, siksipä härmäpoikanen kansainvälisellä areenalla menee hämilleen kun vastustaja rapsuttelee tarralenkkareitaan suomalaisen lyönnin aikana tai valittaa aiheetta suomipelaajan käytöksestä jollain kummallisella tekosyyllä, mutta ei suostu turnausjohtalle tai tuomarille valittamaan. Tunnistaako joku tilanteen tai tilanteet?

 Ensimmäinen viesti kaikille on sellainen, että älkää lähtekö soitellen sotaan! Suomalainen lähtee usein tekemään nöyrän luterilaisella asenteella "omaa suoritustaan", joka sitten menee jossain vaiheessa munilleen kun tulee odottamattomia tilanteita vastaan ja oma peli hajoaa. Lähtökohtahan peliin ja turnaukseen valmistautumiselle on henkisesti valmistautua eri tilanteisiin ja siihen mitä niistä ajattelee ja miten niihin reagoi. Jälkipeleissä on turha valittaa, että vastus häiritsi tai suomalainen ei tiennyt sääntöjä kun tilanne on jo ohi. Silmiinpistävää on itsensä uhriuttaminen, tilanteen uhriksi joutuminen ja taistelutahdon herääminen vasta kun tilanne on ohi. On vaikea sanoa pelaajalle pelin jälkeen "sun olis pitänyt tehdä näin...". Monella suomalaiselle kansainvälisiä areenoita koluavalla pelaajalla riittää peliälyä vaikka muille jakaa, mutta pelitilanneälyssä olisi kehittämisen varaa. Muistakaa, että koskaan ei ole väärin kehittää itseään myös tällä puolella. Tietämättömyys ja sen tunnustaminen ei ole heikkous, vaan antaa mahdollisuuden kehittyä paremmaksi pelaajaksi.

Biljarditerkuin,
Mikko "Buddy" Jäntti

PS. Lohdutuksena voin sanoa, ettei suomalainen ole yksin, vaan toki ongelmia löytyy muillakin. Usein ensimmäisiä kv-kisapelejään pelaavat joutuvat valitettavasti oppimaan monet jutut kantapään kautta.

3 kommenttia: